1: Hamina - Tammio
Jäälle pääsee Haminassa helpoiten Lepikön Rannasta, eli Rekkaparkin vierestä laitureille vievältä tieltä, veneenlaskurampilta. Talvisin tähän muodostuu jäätie joka kulkee yleensä Suurniemen kärkeen asti haarautuen siellä yksittäisiksi uriksi. Ajettuani hiljaa ja varoen ensimmäiset kilometrit Haminanlahdella, etsien jatkuvasti merkkejä heikosta jäästä ja tarkkaillen muita jäällä liikkujia, uskalsin hiljalleen alkaa luottaa jään kestävyyteen. Totesin että rantojen lähellä on liikaa kinostunutta lunta eikä eteneminen esimerkiksi rantaväylää myötäillen ollut kovin mielekästä. Toisaalta Haminan Syväväylä, vaikka olikin ollut liikennöimättä ja jäätynyt umpeen, rajoitti etenemistäni etelään päin. Rikottu jää olisi ottanut auton pohjaan kiinni keskellä väylää. Syväväylä kulkee Houtereen rannan vierestä. Minun oli ajettava siitä jotta pääsisin ajelemaan laajemmalle alueelle. Houtereen pohjoispuolella oli ahtojäätä, ja edelleen Kuorsalonlahdella oli lunta lähes auton pohjaan asti. Hirvitti hiukan sillä kukaan ei ollut aiemmin tohtinut ajaa kiinni jäätyneiden jäälauttojen yli edes moottorikelkalla. Kuitenkin selvittyäni onnellisesti toiselle puolelle sainkin eteeni lähes tasaista lumetonta jäätä.
Löysin siis sileää huurteista jääpintaa alkaen Houtereesta itä-etelä sektorissa. Ainoa huoli oli, etten voinut varmistaa jään paksuutta mitenkään. Niinpä ajelin varoen ja kuulostellen Tammion suuntaan aivan mateluvauhtia. Mitään merkkejä jään periksi antamisesta ei kuulunut edes railoja ylittäessäni, kaikki olivat jäätyneet umpeen tiiviiksi kovien pakkasten aikana. Pidin kuitenkin hidasta vauhtia varmuuden vuoksi aina Tammion laitureille asti. Jostain kantautui korjaamisen ääniä, mutta muuten oli aivan hiljaista, eikä yhdestäkään piipusta noussut savua.
Uuden Vuoden juhlijoilta oli jäänyt muutama raketin jämä jäälle, mutta muuten paikka näytti autiolta. Päätin lähteä kiertämään Tammiota pohjoispuolen jäitä pitkin, sillä se näytti jäätyneen ennen eteläpuolta ollen kenties turvallisempi vaihtoehto.
Tammion kylän rannasta oli suht turvallisen tuntuista lähteä ajamaan saaren rantoja myötäillen vielä hieman edemmäs. Pohjoisrannat olivat kuitenkin saaneet melko paksun lumipeitteen, joten välillä eteneminen oli vaivalloista. Olisi ollut aika noloa jäädä jonnekin keskelle ei-mitään autolla kiinni ja joutua soittelemaan apuja. Ulkona ei hyvistä talvivarusteista huolimatta viihtynyt kovin pitkään...
Ajoin lyhyitä pyrähdyksiä pysähtyen mielenkiintoisien jäämuodostumien ja hienojen näköalojen kohdilla. Esimerkiksi Kukion eteläpuolelle kasautuneet jäät olivat hienoa nähtävää. Olisi tehnyt mieli ajaa Kukiosta Ulko-Tammioon asti, mutta en ollut enää varma jään kestävyydestä. Jää näytti olevan myöhemmin muodostunutta, ja lisäksi hieman ahtautunutta, eli epätasaista ajettavaa. Päätin kiertää vain Kukion, ettei olisi pimeää saapuessani takaisin kotiin. Matkaa tuli tehtyä tällä reissulla yhteensä 100 km jäätä pitkin.
