




Lakka (aiemmin Suurlakka) (käyty
1999 & 2024)
Lakasta löytyy viime sotien jälkiä, kuten kallion sisään betonoitu tykin alusta korkeimmalla kohdalla saarta, sekä räjäytettyä kivimurskaa sen lähistöltä. Nämä saaret olivat suurin piirtein rajana, johon venäläisten hyökkäysosastot päästettiin talvisodassa. Kirkonmaan ja Rankin tykkituli ei kantanut kymmentä kilometriä pidemmälle Lupin (tästä muutama kilometri etelään) eteläpuolelle, mutta sitä lähempänä saatiin aikaiseksi suurta tuhoa vihulaisen keskuudessa. Aiheesta on kirjoittanut esimerkiksi Viljo Ripatti , jos aihe kiinnostaa lähemmin. Lakka, Kuusenkari, Kalouri, Sontakari ja Reiskeri lähisaarina ovat melko samanlaisia. Pienemmissä ei ole yhtä paljon kasvillisuutta kallion kupeissa, mutta maaston muodot ja tyypilliset kasvilajit voi tunnistaa.
Kiertäessäni saarta en voinut olla ihmettelemättä, miten isoja kiviä jäät pystyvät liikuttelemaan. Etelärannalla oli selkeästi aiemmin kalliossa kiinni ollut satojen kilojen painoinen kivi jäänyt oudosti pystyasentoon ylemmälle tasolle kalliota. Koska mitään kiinnityspaikkaa tai jälkiä ei näkynyt pyöriessäni kiven lähistöllä, jäljelle jää ahtojääteoria. Litteähkö kolmiomainen, noin 1,4x0,8x0,4m kivi ei edes tavallisella mönkijän vinssillä liikkuisi mihinkään. Alapuolella oli hioutumisjälkiä.
Länsirantaa koristavat erityisen monia eri kivilaatuja olevat pyörehköksi hioutuneet, reilun kokoiset kivet. En tunnista kivilaatuja paljoakaan, mutta epäilisin, että osa kivistä täytyy olla siirtynyt reilusti yli sata kilometriä synnyinseudun kalliolta tänne, jääkausien jäänteinä.
Tavallisesta poikkeava kasvi, joka jaksoi selvitä Lakan kuivassa hiekkaisessa maassa, on koiranheisipuu. Se oli aiempana vuotena hieman kuivahtanut, mutta jäljelle jäänyt näytti elinvoimaiselta. Tavallisesta ei mitenkään poikennut se, että myrskyrajan alapuolelta löytyi myös muoviroskaa, kuten koneellisesti litistettyjä vesipulloja. Kantelinkin niitä kädet täynnä takaisin veneelle ja edelleen kierrätykseen. Saaren nimestä päätellen täällä olisi voinut kasvaa suomuurainta eli lakkaa. Nyt sellaista paikkaa en kuitenkaan löytänyt.
Lakan vieressä on lintuluoto nimeltä Paha-Lakka.
Siellä
oli heinäkuun loppupuolella runsaasti lokkilintuja, enimmäkseen kuulin
harmaalokin ääntä. Luoto on niin pieni kallio, ettei siellä kasva juuri
mitään; varmaankin jäät vievät kasvillisuuden mennessään. Päätin olla
häiritsemättä lintuja, vaikka poikaset osaavat jo tässä vaiheessa
lentää. Arvelen etuliitteen liittyvän läheisiin pinnanalaisiin kiviin,
joita on hankala paikallistaa, tai sitten siellä vaan haisee pahalta
(lokit..).
Diaesitys Lakka 2024,
112 kuvaa:
