Yleisiä ohjeita veneilyyn Itäisellä Suomenlahdella

- muutama vihje siitä mitä tulisi ottaa huomioon.

Sää:  Navigointi tuntemattomilla vesillä:   Rantautuminen:   Yleistä:

Sää:

• Katso mitä Pekka Pouta lupaa iltapäiväksi tai kuuntele merisää Radio Suomesta (96,9 Mhz), ennen kuin lähdet.
• Rannan läheisyydessä ei välttämättä näe pohjoisesta kohoavia pilviä, joista saattaa kauniina päivänä kehkeytyä kunnollisia ukkospilviä illaksi. Silloin ne saattavat vaeltaa merelle ja nostaa tuulia arvaamattomasti.
• Katso kauas merelle, yleensä lounaan suuntaan - jos sieltä näyttää tulevan ohutta pilviharsoa joka paksunee kauempana, saattaa olla että katselet seuraavaa matalapainetta joka pian hyökkää Suomenniemelle nostaen tuulia normaalista merituulesta huomattavasti navakammiksi.
• Normaalin korkeapaineen vallitessa aamu valkenee miltei tyynenä. Vieno maatuuli vaihtuu auringon lämmittäessä pian merituuleksi. Kesäisin tämä tapahtuu noin kello 8-11 välisenä aikana. Aluksi pienet pintaväreet kasvavat iltapäivän mittaan noin puolen metrin aallokoksi, tuulen ollessa jotakin 3-6 m/s parhaimmillaan. Matka kannattaa ajoittaa tyyniin hetkiin jos vain mahdollista, ellei omista tosi isoa venettä jolloin pienet aallot eivät tee matkaa epämiellyttäväksi. Kesäisin lähes tyyntä rannikkoseuduilla on korkeapaineen vallitessa yleensä kaikkina muina aikoina, paitsi aamupäivästä auringon laskuun. Joskus harvoin tyyni kestää koko päivän, mutta silloin merituulta vasten täytyy olla saman verran ilmavirtausta vastakkaisesta suunnasta.
• Kun esimerkiksi Haapasaaressa on tuulta kuusi metriä sekunnissa, ei yleensä ole mitään vaikeuksia navigoida pienellä avoveneellä rannikon saarten suojassa. Pienet terävät aallot saattavat toki ryskyttää. Mutta kun menet avomerelle, esimerkiksi Kirkonmaan selälle, ovatkin aallot kasvaneet yli kaksinkertaisiksi. Tämä johtuu lähinnä siitä että edellisten päivien merituulen jättämät aallot eivät ole avomereltä kadonneet minnekään. Aallot madaltuvat yöllä pehmeiksi mainingeiksi, mutta kohoavat jälleen teräviksi saatuaan merituulesta hieman lisäenergiaa. Ei ole erikoista, että kuuden sekuntimetrin tuuli nostaa avomerialueella yli puolentoista metrin korkuisia, harvasyklisiä aaltoja, joista jotkut kumuloituvat yhdessä pelottavan korkeiksi.
• Monesti, ellei aina on tyynelläkin ilmalla maininkeja heti Nuokkojen, Pitkän Kotkan tai Kuorsalon jälkeen, mentäessä avomerelle päin. Haapasaaren takana ne voimistuvat vielä jonkun verran.
• Myrskyn yllättäessä pääsee melkein aina ajamaan hiljakseen myötätuuleen ja rannikolle turvaan. Sopivat suojasatamat on kuitenkin hyvä suunnitella matkan varrelle.

Navigointi tuntemattomilla vesillä:

• Katso karttaa/merikorttiasi aina kun alkaa tuntua siltä että hei! mikäs saari se tämä on? Tai siis, koskaan ei pidä olla niin varma edessä olevasta vedestä, että jättäisi varmistamasta kartasta.
• Kokemuksesta ja jääkausien aikaisia tapahtumia miettimällä päädytään seuraavaan hataraan teoriaan: Koska mannerjää on liukunut alueen yli luoteesta kaakkoon, ovat kivet ja matalikotkin kasautuneet saman suuntaisesti. Täten voidaan olettaa että koillis- ja lounais-rannat ovat äkkisyvempiä ja kivettömämpiä kuin luode-kaakkorannat. No, tietysti lounaisrannat ovat nykyisen merenkäynnin ja jäiden liikkeiden takia tasoittuneet, mutta koillisrannat tosiaan ovat useimmiten muita turvallisempia. Poikkeuksiakin on.
• Pienveneellä saaret ja karit voi yleensä kiertää turvallisesti noin 50 metrin etäisyydeltä, ellei kartassa ole merkintää kivikosta.
• Jos saaren pinnan muodot näyttävät jyrkiltä (kalliot), voi ajatella niiden jatkuvan samantapaisina veden pinnan alapuolellakin. 
• Jos näet veden rajassa yhden kiven, sillä on yleensä paljon kavereita pinnan alla aivan lähistöllä.
• Jos ajattelit ajaa keskeltä kahden saaren muodostamasta kapeikosta, kannattaa kuitenkin katsoa ettei juuri siinä ole kiveä. (esim. Karjalan ja Majasaaren välissä keskellä on kivi, silti siitä ajetaan paljon) Kultainen keskitie matalikkojen välistä toimii yleensä hyvin.
• Hyödytön tieto: juuri ennen kuin ajaa kovassa vauhdissa matalaan, tuntuu, kuin vene imeytyisi äkisti syvemmälle. Seuraavaa kolahdusta ei tosin enää siinä vaiheessa pysty mitenkään estämään.
• Väylillä on turvallista ajaa, erityisesti pimeällä, jolloin voi seurata linjataulujen välkkymistä ja siten pitää kurssinsa, ilman nykyaikaisia paikannuslaitteita.
• Kartassa syvyysmerkintä joka on alle viisi metriä voi hyvinkin sisältää vielä näinä päivinä tuntemattoman kiven, joka osuu juuri sinun potkuriisi (kokemus puhuu). Esimerkiksi jos uskaltaudut Saunamaiden-Rankourinmaiden läheisyyteen - siellä on kivikkoja joista ei alavedellä selviä. (2001 lopulla tullut merikarttaan korjauksia alueelle) 
• Vastaavasti kaikki valkoiset, yli kymmenen metriä syvät alueet kartalla ovat suhteellisen turvallisia, jos vain pystyy jatkuvasti ajamaan niillä.
• Matalikot keskellä ei mitään ovat hankalia paikantaa, niistä on hyvä pysyä loitolla. 
• Samoin verkkomerkit: Pitäisi ajoissa tajuta verkon suunta jotta ehtii väistää laajalla kaarroksella. Iltahämärissä minulle on monesti sattunut että mustan lipun huomaa vasta sen tekemästä äänikaiusta (veneen kohina heijastuu) ja samassa koho jo sujahtaakin laidan vierestä ohi. Pintaverkot ovat yleensä helpompi huomata pitkästä kellukejonosta. Ne ovat periaatteessa ainoita joita on pakko väistää.
  
  

Rantautuminen:

• Rantautuessa ongelmana voi olla, että kallio putoaa tasaisena jopa 20 metrin syvyyteen. Yritä siinä sitten löytää ankkurille pitävä kohta.. Tällaisia kallioita on eritoten ulkoluodoilla. Sisäsaaristossa jossa merenkäynti ei huuhtele rantoja yhtä voimakkaasti, alkaa kalliorannan syventyessä löytyä maa-ainesta ja kiviäkin. Yhä syvemmälle mentäessä kivikoko hieman suurenee kunnes tulee tyypillinen äkkisyvä. Sen pohjalta alkaa tasaisempi, hienohiekkainen pohja. Esimerkiksi Hietamaassa alkaen noin viiden metrin syvyydestä.
• Jos tavallisella ankkurilla on vaikeuksia pitää venettä paikallaan joissakin tilanteissa, voi isomman ankkurin investoinnilta välttyä pitämällä ankkuriköydessä lisäpainoa. Sellaisen voi tehdä esimerkiksi 2-4 litran muovipullosta, joka täytetään hiekalla ja vedellä. Kaksilitrainen riittää hyvin alle 200 kilon veneille. Oikein köyden varteen sijoitettu paino poistaa pahimmat nykäisyt ankkurin harteilta, joten se pysy paremmin kiinni pohjassa. Lisäksi ankkuriköysi ei nouse niin jyrkästi ankkurilta ylös, vaan vasta painolta. Sama idea toteutuu toki muutaman metrin pätkällä ankkurikettinkiä ennen varsinaista köyttä, mutta venettä vasten koliseva rauta tekee likaista jälkeä. (Kovalla myrskyllä ei liene pahitteeksi sijoittaa painoa myös keulaköyteen, jotta vene pysyy nätisti halutulla paikalla)   
• Joka toisesta "turisti"-saaresta löytyy hyvät kiinnityslenkit, mutta varmuuden vuoksi olisi veneessä pidettävä varsinaisen ankkurin lisäksi toista pienempää, (sekä 30 metriä kevyttä varaköyttä,) jolla myös keulan saa maihin kiinni. Sopivaa kiinnityskohtaa saa hakea usein puurajaan asti, joka toisinaan voi olla yli 40 metrin päässä veneen keulasta.
• Kiila-ankkuri kallion halkeamassa toimii myöskin monessa saaressa. 
• Jos kiinnität keulan kiven ympärille, harkitse uppoavan köyden käyttöä. Veden pinnasta ylöspäin kivet ovat yleensä kapenevia ja köysi voi livetä.
• Vaikka veneesi olisikin kevyt vetää maihin, niin yleensä mainingit tapaavat perään ja kihnuttavat kiiltävän veneen pohjasi aikaa myöten himmeäksi ja kolhuiseksi, materiaalista riippuen ennemmin tai myöhemmin.
• tuntemattoman rannan lähestyminen: sopivan hiljakseen koko ajan tähystäen, kone juuri sen verran ylhäällä, että peruuttaminen on vielä tehokasta, köydet ja ankkuri(t) valmiina. Luonnollisesti osaavan förstin kanssa paljon luontevampaa kuin yksin koheltaessa. Matala tulee aina yllättäen.
• Saaren rannasta kannattaa ensin kokeilla tyyntä sivua, ellei se osoittaudu mahdottomaksi kivikoksi, voi hyvin luottaa siihen että kunnollisella maapuolen kiinnityksellä veneesi ei mene minnekään. Vaikka ankkuri ei pitäisikään hyvin. 
• Jos on pakko mennä tuulen puolelle, on ankkurille katsottava kunnon kivikko johon se varmasti kiinnittyy (voi olla kauhun hetki sitä pois nykiessä, kun aallot lyövät perästä sisään ja ankkuri piru kiven takana, köysi kohta potkurissa).
• Rantaan hypätessä muista varoa mustaa kalliopintaa; jos se on vähänkin märkä, se on myös erittäin liukas . Älä yritä hypätä liian korkealta/pitkältä jotta veneköysi pysyy käsissäsi etkä taita nilkkojasi.

Yleistä:

• Juhannuksena kannattaa olla normaalia enemmän varuillaan. 
• Nopeudet ja aallon korkeusrajoitukset ovat yleensä perusteltuja. Ole kohtelias muita kohtaan ja hiljennä sopivasti jos katsot itsestäsi olevan muille veneellä liikkujille tai laiturissa oleville haittaa.
• Pelastusliivien ja muiden turvavälineiden käyttö ja tuntemus veneiltäessä ei koskaan ole pahitteeksi
• Käytä polaroivia aurinkolaseja silmiesi suojaamiseksi liialliselta säteilyltä, sekä nähdäksesi vedenalaiset karikot huomattavasti kauempaa. 
• Tiedä meriteiden säännöistä ainakin perusasiat ennen kuin lähdet vilkkaasti liikennöidyille vesialueille.
• Opettele muutama köysisolmu lisää. 
• Tunne itsesi ja välineesi, käytä viisaasti. (vanha Rannikkopatteriston sanonta)