Ruskiakari, Suntholmien saariryhmä
Jostain syystä Lopin, Mäntykarin ja
Kaurakarin vieressä oleva kari on nimetty Ruskiakariksi, vaikka
viereinen Loppi on kallioltaan ruskea ja Ruskiakari vaaleaa kiveä. Kun
merellä ajelee ja koittaa tunnistaa missä mennään, niin luulisi, että
ruskean pyöreän kallionkohouman nimi olisi tullut sen väristä.
Etsittäessä ruskeaa väriä Ruskiakarilta, löytyy lähinnä vain kivien
jäkälät ja kukkiva suolaheinä.
Ruskiakarissa kasvoi vuonna 2017 vain noin viisi puun kokoiseksi
laskettavaa, loppu on pensaikkoa ja heinikkoa. Kari on melko matala ja
pitkänsoikea niin, että vaaleagraniittiset kalliot ovat päissä ja
keskellä on pyöreää vaaleaa kiveä.
Ilmeisesti puut eivät pysty kasvamaan kivikossa kovin kauan, kunnes
kuivuus tukahduttaa ne. Ehkä siitä nimi Ruskiakari(?) Toisaalta
talvisin liikkuvat jäät saattavat tunkeutua pitkälle matalaan rantaan
myrskyisellä ylävedellä ja kuluttaa kaikki kasvit rikki. Myrskyraja
löytyy yli puolivälistä karin kokonaiskorkeuden suhteen. Olosuhteet
ovat melko karut. Silti saaressa asui minkki. Sain siitä kuvan
todisteeksi, mutta mukana ei ollut mitään keinoa saada sitä pois
syömästä linnun munia. Ruskiakarilla ei enää ollutkaan yhtään pesivää
lintua, vain yksi tuhoutunut joutsenen pesä löytyi.
Tänne voi rantautua
ankkurikiinnityksellä merituulella esimerkiksi koillispuolen sopivan
syvenevälle kalliorannalle, mutta tarvitaan 30 metriä köyttä keulalta
lähimpään isoon kiveen. Karilla on kauniin karu luonto, jossain kukkii värimorsinkoa, orvokkia ja ryppyruusukin
on rantautunut jostakin. Jos minkki pysyy poissa, niin keväästä
heinäkuun alkuun Ruskiakari on yleensä ollut lokkilintujen
pesimäpaikka.
