Pakholma

Aiemmissa merikartoissa Saapsaariksi merkityt kaksi isompaa saarta ja niiden luodot ovat olleet noin 1990-luvulta lähtien Pakholma. Metsäinen pääsaari sijaitsee noin 250 metrin etäisyydellä mantereesta Rakilassa. Pakholma on kaavoitettu virkistyskäyttöön ja sellaisena se toimii melko mukavasti. Rannat ovat pohjoispuolella osittain tasaista kalliota, joiden välissä on kasvillisuuden peittämiä hietikkoja tai soraikkoja. Pohjoispuolelle voi rantautua merituulen vallitessa helposti, esimerkiksi pohjois-koillisreunan pienen kallion edessä on äkkisyvää neljään metriin asti. Eteläpuolen rannat ovat suurimmaksi osaksi suurehkoja kiviä. Saaren voi kiertää melko helposti ympäri kivikosta huolimatta. Länsikärjessä on keväisin lokkien ja sorsalintujen pesiä, lisäksi reilu kymmenen paria tiiroja pesii lounaissivulla olevalla tasaisella kallioluodolla. Kalatiirat ärsyyntyvät helposti, mikäli ihmisiä on noin sadan metrin läheisyydessä pesistä. Pakholman itäpuoli on korkeampaa kalliota.

Itäpuolella oleva Pakholman Luoto (~ Pieni Saapsaari) on puoliksi mökkisaari, puoliksi lintuluoto ja Pakholmasta pohjoisen puolella oleva pieni Mäntykari on lintujen valtakuntaa. Mäntykarin tunnistaa kolmesta suuremmasta männystä, jotka ovat ainoat puun kokoiset pienellä ja matalalla karilla. Siellä pesii yleensä joutsenpari, valkoposkihanhia, tiiroja, harmaalokki ison kiven reunalla ja  mahdollisesti kalalokkeja ja naurulokkeja.

Joutsenet, valkoposkihanhet ja harmaalokki ovat kotiutuneet Mäntykarille vasta 2000-luvun puolella. 1980- ja 1990-luvulla (luultavasti ennen Prestigen öljykatastrofia 2002) Mäntykarilla pesi jopa 16 paria kalatiiroja, jotka pystyivät puolustamaan reviiriään hyvin, mutta 2000- luvun alun jälkeen ei tiiroja ole enää montaa näkynyt. Muutaman hiljaisemman kesän jälkeen muut lintulajit ovat alkaneet pesiä karilla ajaen samalla aiempia pesijöitä pois. Satunnainen variksen, harmaalokin tai minkin vierailu pesillä voi olla toinen syy, tiirat eivät voi niille mitään toisin kuin joutsenet ja hanhet. Tuttu ja kesy kalalokkipariskunta elivät alueella noin 28 vuotta (1986-2014). Niiden vanhemmat olivat opettaneet ne luottamaan lähialueen kalastajiin. Lokit siivosivat roskakalat, jotka kalastajat heittivät verkosta irroitettuna rantaveteen. Rohkeimmat saivat parhaat palat.

Viime vuosina on ollut viitteitä siitä, että alun perin yksi valkoposkihanhipariskunta on alle vuosikymmenessä runsastunut kahteentoista yksilöön ja ne uivat ja syövät rantojen ruohot yhdessä laumassa Pakholman ympäristössä keväästä syksyyn. Pesäpaikat ne varaavat jo ennen jäiden lähtöä keväisin.

Panoraamakuva Pakholman pohjoisrannalta talvella 2022:

Panoraamakuva Pakholman Koillisrannalta  talvella  2022:

Pakholma talvina 2004-2022, diaesitys:


Pakholma 8.1.2006, 4 cm ensijää saaren etelärannalla:



Pakholma, Google maps linkki