Kuusenkari on eräs parhaista saarista Itäisellä Suomenlahdella. Sen luonto on alueen saarille tyypillinen, mutta saaren suuren koon vuoksi paljon muita monimuotoisempi. Eri puolet tulevat hienosti esiin, jos vain jaksaa kiertää koko karin. Tuulen, eli lounaan puolella on karua, kun taas tyynen puolella kasvaa korkeaa heinikkoa, jossa viihtyvät monet hyönteislajit. Saari on oikeastaan niin hieno, että sitä katsellessa tulee hiljaa mielessään aivan myhäiltyä. Kokemus riippuu varmasti katselijan mielialasta ja erityisesti vallitsevista sääolosuhteista.
Eteläosassa saarta
voi nähdä sileällä
kalliolla yksin lepääviä isoja kiviä, sekä toisaalla suorakulmion
muotoisia kalliosta irronneita tai irtoamassa olevia kiviä.
Tarkemmin tutkiessa voisi ajatella, että yksittäiset kivet
ovat aiemmin kun meren pinta oli korkeammalla, ehkä työntyneet
ahtojäiden mukana ylös kalliota. Jos kivien alla sattuisi vesi
jäätymään ja nostamaan kiveä hieman ylös, niin ehkä ne myös jään
sulattua laskeutuvat millimetri kerrallaan alaspäin kalliota
vuosisatojen kuluessa.
Vaeltavia kiviä? Kuusenkarin kalliolle
näyttää olevan tyypillistä
halkeilla 90 asteen kulmassa
ja vielä kerroksittain. Ihmisen tekemiä leikkausjälkiä en nähnyt, niin
kuin Pitkä Kotkassa. Halkeaminen ja sen jälkeinen liikkuminen on
ilmeisesti jatkuva luonnollinen prosessi, joka muodostaa monien
tuhansien vuosien kuluessa muun muassa pirunpellon suojan
puolelle saarta tai kallioiden väliin.
Kuusenkari on osa Itäisen Suomenlahden kansallispuistoa.
Metsähallituksen Luontopalvelut ovat ennallistaneet itäpuolen
niittyaluetta siistimällä rantaan kasvaneita puita
pois. Mänty on jäänyt ötököille pystyyn kuolleena, mutta leppäkanto
on nyt pensas. Maihinnousua ei ole rajoitettu. Kuusenkarille
ankkurointi
onnistuu isolla veneellä esimerkiksi itä-kaakkoispuolen
kalliolle, jossa on kiinnityspaikkoja
ja tarpeeksi syvä ranta. Siellä on myös valmis
nuotiopohja ja kenties joitakin edellisten leiriytyjien jälkeensä
jättämiä puurakenteita,
kuten penkkejä ja pöytä. Saari on sen verran iso, että yöpymistä
ajatellen löytynee kelvollinen ankkuripaikka miltä tahansa sivulta,
joka jää tyynen puolelle. Itse katsoin itätuulelle sopivan ankkuripaikan länsi-koillispuolen kalliolta.
Vanhempia kuvia, 2010 ja 1999:
