Kalouri "kalalokkien kari"

Länsirannan kallio on hyvin hioutunut ja korkeuseroja ei ole paljon. Länsikärjessä oli reilu parikymmentä lentokykyistä lokkilintua viettämässä mukavaa keskipäivän siestaa, kunnes tulin häiritsemään veneen kanssa ja ne päättivät parveutua Lakkaan ja sieltä edelleen Paha-Lakkaan. Tänä vuonna kevät tuli aikaisin, joten tämän vuoden lokin poikasetkin ovat jo ehtineet kasvaa tarpeeksi isoiksi. Vähäisen metsä/pensaskasvillisuuden saarekkeen lisäksi itäisen puolen kivikko ja kallion laella oleva yksinäinen isompi kivi ovat saaren tunnusmerkkejä. Kivet ovat kasautuneet eri myrskyrajoille pyöreiksi kumpareiksi. Kalouri on pieni ja matala; se onkin nopeasti kierretty ympäri. Näköalaa viereiseen korkeana kohoavaan Lakkaan (vanhassa kartassa Suurlakka) on kesäisenä päivänä kiva katsella. Itätuuli tai tyyni lienevät helpoimmat kelit rantautumiseen länsipuolen sopivan kaltevalle kalliolle. Muilla puolilla on kivisempää, mutta pienellä veneellä ihan mahdollista jos tuulen suunta on eri.

Kalouria on helppo lähestyä Kotkan suunnasta laajalla kaarroksella, sillä läheisten saarten lisäksi matkalla ei ole muita tarkkaavaisuutta vaativia kohteita kuin Kolselinmatala. Tuon matalan kun osaa kiertää, on veneen ja pohjan välissä vettä pitkälti yli 20 metriä koko matkan aina Lellereiltä asti. Toisaalta merenkäynniltä suojaavia saariakaan ei matkan varrella ole. 

Länsipuolen kalliossa kulkee rantu kohti Kotkaa ruskeaa kivilajia jonka reunamilla näkyy yksittäisiä hiekanjyviä ja se katoaa mereen. Vieressä on laikkuja, ilmeisesti samanlaisia kalliotippeitä kuin Itäkarien Itimmäisessä, mutta kivilaji on väristä päätellen toisenlainen.

1999/2024 kuva Lakasta Kalouriin:

Google Maps linkki Kalouri Kotka