Itäkarit - Matalahko saariryhmä Kilpisaaren ja Koivuluodon välillä

Muita korkeampi Itimmäinen sopii päiväretkeilyyn ja onkin mielestäni alueen saarista yksi parhaista siihen tarkoitukseen, koska siellä ei juurikaan pesi lintuja. Itimmäisen kallioille on melko helppoa nousta, kivikkorannoille taas ei pääse, sillä ne syvenevät hitaasti ja kiviä on veden alla riittämiin tiellä. Ensimmäisellä vierailullani (1998) pikkuisella Terhi 405:llä muistan tosin yrittäneeni yksinäni useamman kerran, ennen kuin osasin ottaa sopivan vauhdin, jotta veneen keula ei olisi liukunut takaisin veteen limaiselta sileältä kalliolta. Pääsin maihin pohjoispuolelle valkoisille kallioille. Silloin ajokeli oli kuin unelma, lukuunottamatta laakeita maininkeja jotka vyöryivät tasaisena virtana idästä.Itimmäisessä on esimerkiksi hieno laguuni sekä jyrkkiä veteen viettäviä kalliomuodostelmia, ja melkeinpä sileimmät täälläpäin näkemäni tasaiset kallioplaanit saaren länsiosassa (saaren voi kiertää juuri ja juuri paljasjaloin - testattu). Sodan aikaisia raunioitakin löytyy, sekä jälleen yksi kallioon räjäytetty juoksuhauta/bunkkeri. Suurimmat jäljet ovat onneksi jo hävinneet kasvillisuuden sekaan. Saari on oikea helmi kaakkoisrajalla -viimeinen suomalainen saari ennen Venäjää ja tyhjää avomerta.

Kesällä 2021 kävin lasten kanssa Itimmäisellä uudelleen. Tuuli oli tällä kertaa itäkoillisesta 5-7 m/s, joten paras tyyni kallio löytyi pohjoiskärjen lounaispuolelta 15+ metrin ankkurikiinnityksellä perä sekä keula. Keskimmäinen yhdessä Itimmäisen kanssa antaa suojaa aalloilta. Karien välissä oli tyyntä, vaikka ulompana oli merenkäyntiä. Edeltävät viikot olivat olleet sateettomia ja kalliokasvillisuus oli melko rapsakkaa. Suurimmatkin kalliopainanteet alkoivat olemaan kuivia, mutta luonto jaksoi olla vielä kaunis ja vihertävä. Itimmäisellä oli edelleen samat hylätyt parittomat kengät ja veneen raato myrskyrajalla, kuin 23 vuotta aiemmin. Itimmäisen erikoisuus on kesken saarta vaihtuva kivilaji kalliossa. Pohjoispuolella on melko vaaleaa graniittikalliota ja eteläpään kallioilla puolestaan perinteisen punertavaa graniittia. Punertavaan osaan on mahdollisesti luonnollisesti haljennut hyvin suora ja tasainen juoksuhaudan kokoinen kalliohalkeama. Se näyttää reunoiltaan pyöristyneeltä ja on jäkälän peittämä; se voisi olla ihan vaan luonnon muovaama, kun varsinaisia räjäytysjälkiä ei näy, mutta ehkä kivet on siirretty pois välistä.

Keskimmäinen Itäkari tarjoaa jonkin verran suojaa eteläisiltä tuulilta. Voi koittaa kiinnittyä vaikkapa karin kallioiseen melko nopeasti syvenevään pohjoiskärkeen. Tämän päättelin satelliittikuvasta, koska kallioranta näyttää tarpeeksi nopeasti syvenevältä, mutta en ole kokeillut.

Lounimmaiselle itäkarille ei ehkä isommalla veneellä kannata nousta maihin. Kiviset rannat ovat hitaasti syveneviä ja kivikkoisia, joita olen vierestä ajaen vain katsellut. Googlen satelliittikuvan perusteella ehkä voisi kaakkoistuulella tai tyynellä (harvoin) kokeilla Keskimmäisen puoleista lahdelmaa. Joka tapauksessa Lounimmaisella asustaa vihaisen oloisia harmaalokkeja, joten maihinnousu on muutenkin huono idea.

Itäkareille ei normaalina (kylmänä) kesänä pidä tulla ennen heinäkuun puoliväliä, sillä lukuisien eri merilintulajien edustajat eivät tykkää jos niiden reviiriä loukataan. Tämä rajoitus koskee eniten Lounimmaista ja Itimmäisenkaria, jossa voi olla ainakin lokkilintuja pesimässä. Tällä kertaa Lounimmaisessa piti vahtia muutama harmaalokki. Kiulussa, joka on aivan aluevesirajan tuntumassa, viihtyivät merimetsot. Kallio näyttää kauempaa katsottuna melko valkoiselta. Itimmäisen suuren koon ja puuston pienpedoille antaman suojan vuoksi linnut eivät juurikaan pesi siellä - en nähnyt saaren kierrettyäni vanhoja tyhjiä pesiä kummallakaan vierailukerralla. Vuonna 2021 linnut olivat päässeet pesintäpuuhiin jo keväällä johtuen noin kuukautta normaalia aikaisemmasta ilmojen lämpenemisestä. Juhannuksen tienoilla lokkilintujen pesät olivat lähialueilla monin paikoin jo jätettyjä. Heinäkuussa ainoat linnut Itimmäisen liepeillä olivat joutsenpari ilman jälkikasvua ja rantaharakkapari - niillä oli pesä veden ympäröimällä isolla kivellä, jonne minkki ei helposti pääse.

Panoraama Itäkarin Itimmäinen, luodekärjestä Kaakkoon

Panoraama Itäkarin Itimmäinen, keskiosasta Kaakkoon

Diaesitys Itäkarit Itimmäinen 2021